Jos mulla on ollut paha mieli, olen syönyt suklaata. Jos mun elämässä on tapahtunut jotain kamalaa, olen syönyt suklaata. Ja jos olen edes riidellyt jonkun kanssa, olen syönyt suklaata. Kai se aluksi helpottaakin. Ainoa lohtu siinä tilanteessa on se, että saan mielihyvää suklaasta. Se ikään kuin työntää ne ikävät asiat kauemmas, taka-alalle.
Olen asunut tällä paikkakunnalla pian 2 vuotta. Mulla ei ole vieläkään kavereita täältä. Mulla on poikaystävä, sen kavereita, ja tietenkin poikaystävän perhe, jota rakastan. Mutten pääse juttelemaan kenellekään sillä tavalla, kuten juttelisin kavereilleni. Vanhoihin kavereihin pidän yhteyttä satunnaisesti kysymällä, mitä kuuluu. Siinä se.
Poikaystävälle voin tietenkin aina jutella, mutta tuntuu ettei sekään voi kaikkeen auttaa tai ihan kaikkea kuunnella. Olen siis pitkälti yksin monien asioiden kanssa. Välillä tuntuu, etten millään vain viitsi vaivata sitä samoilla asioilla. Siksi kai mun tunnesyöminen on täällä räjähtänyt käsiin. Peitän sillä sen pahan mielen, ja sen että olen aika yksinäinen.
Nyt en ole hetkeen syönyt tuolla tavalla. Viime tiistaina söin viimeksi herkkuja. Olen tyytyväinen siitä, etten ole ostanut karkkia. Kerrankin mä uskon itseeni!
- Birgitta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista <3