Muutaman kerran on käynyt mielessä blogin poistaminen. Sitten mä mietin tekstien poistamista. Mutta toisaalta, ne kuuluu tähän tarinaan. Ehkä vähän on kirpaissut nyt lukea näitä tekstejä: repsahduksia, luovuttamista ja vielä kerran luovuttamista. Viimeisimpänä se, kun mä oikeesti luovutin täysin ja hävisin blogista. Sen jälkeen en ole oikeastaan edes laihduttanut.
Mä sairastuin keskivaikeaa masennukseen ja aloitin käymisen psykologilla. Valmistuin kumminkin ajallaan (onneksi). Löysin vihdoin ystävän! Olen käynyt ulkona. Olen nykyään kiinnostunut meikkaamisesta, kynsien laittamisesta ja pukeutumisesta. Joten tuntuu, että olen alkanut välittää itsestäni enemmän. Mutta. Syön ihan liian väärin, järkyttäviä annoksia. Nyt pidemmän aikaa olen syönyt einesruokaa useasti, kun en ole jaksanut tehdä muuta. Lisäksi suklaata on kulunut älyttömiä määriä.. Joten luultavasti olen lihonut aika paljonkin.
Seurustelen edelleen. Lähes erottiin ja uskon painon olevan syynä. Ymmärrän, olen oikeasti iso. Haluan vielä yrittää ja haluan vielä panostaa. Se ei ole ainoastaan syy, miksi taas tämän aloitan. Vaikka erottaisiin, haluan tätä silti. Haluan olla terve ja haluan harrastaa liikuntaa. Haluan löytää vaatteita kaupoista.
Katselin juuri ryhmäliikuntaa. Taidan aloittaa zumban.
Jos parisuhde ei ole tarpeeksi motivoiva, ei sitten mikään.
- Birgitta
