Tammikuussa mun iltapaino oli melkein 114. Se oli siis 113,9kg. Moneen kertaan tuo piti tarkistaa puntarista.. Järkyttäväähän se oli. Aina ollut se sama kielto päällä "en mä nyt niin iso ole", vaikka kuvista näkee, että muihin verrattuna hurjan paljon isokokoisempi. Jotenkin se kielto kumminkin palaa aina uudestaan ja katsoessa peilistä tuntee hetkellisesti jopa olevansa ihan ok!
Oon aina toitottanut kaikille, että mulla on ihan hyvä fiilis näin, en inhoa itseäni tai mitään. Sehän on ihan hyvä juttu, mutta milloin se menee liiallisuuksiin? Kun alkaa ajatella: ei mun tarvitse katsoa, mitä laitan suuhuni. Nyt ajateltuna kaikki se ruoka ja herkkumäärät oli niin hirveitä, että niillä lihoisi kuka vaan.
Edelleen täällä ollaan herkkulakossa eikä ole sorruttu. Ja eilen illasta kävin vaa'alla ja se näytti 104,2kg. Eli melkein 10kg. Kieltämättä aika uskomatonta se fiilis, että mulla on oikeasti jotain pudonnut. Siispä teen nyt julkisen lupauksen: seuraavan kerran voin syödä karkkia, kun olen pudottanut yhteensä -20kg. Eli silloin, kun painan 93,9kg. Sinne on matkaa. Eikä todellakaan tuo karkki ole mikään palkinto tuosta pudotuksesta, vaan haluan nyt ihan kunnolla irrottautua karkeista. Tiukkaa tulee varmasti välillä tekemään, mutta mä tahdon päästä siihen tilaan, että sokeri ei enää hallitse mua. Sitten voin siirtyä siihen, että syön 2x kuukaudessa herkkuja. Välillä tuntuu, että oonko mä hullu tämän lupauksen kanssa :D mutta mä oon niin tosissani nyt painonpudotuksen kanssa!
Palaillaan taas.
- Birgitta
