Pieniä onnistumisia

Mä olen ihan supertyytyväinen! 

Nimittäin tänään mulla taas tapani mukaan halutti jotain makeaa ja hyvää. Tuli olo, että olisi kiva napostella jotain ja katsella netistä sarjoja. Päätin kumminkin jo automatkalla kauppaa kohden, että mähän en taivu tähän! Mulla on sokeririippuvuus. Ja niin mä kaupassa ohitin ne karkkihyllyt, ihan niin kuin silloin elämäntapamuutoksen alussa. Eikä tehnyt edes tiukkaa! Tiesin etten mä oikeasti nyt sitä suklaata/karkkia tarvitse tai halua, mutta se sokeririippuvuus...

Pieni juttuhan tämä on, mutta olen ylpeä siitä. Oon hyvillä mielin taas lähtenyt takaisinpäin siihen mun elämäntaparemonttiini. Tämä oli tosi tärkeä askel. Etten lauantaina ostanut kaupasta karkkia! Yleensä kaipaan kahvin kanssa aina jotain hyvää, mutta nyt en edes ajatellut sitä juodessani iltapäiväkahvit. 

Katsoin muuten eilisen ja tämän päivän aikana YLE Areenasta kuusiosaisen sarjan "my mad fat diary". Oli moniltakin osin erilainen sarja, mutta itse asiassa mä koukutuin siihen paljonkin! Harmi että katsoin sen loppuun jo. Vilkaiskaa :) 

Oon ihan rättiväsynyt, kävin äsken läpi tavaroita ja vaatteita kirppikselle. Ihanaa päästä aina vähän tavarasta eroon. :) 

Hyvää yötä teille! 

Verenpainelääkkeet?!

Hei taas ! 

Mä ajattelin nyt pikkuhiljaa palailla tänne takaisin. On oikeasti tärkeää tehdä tälle mun painolle jotain, joten vaikka mun ajatukset ovatkin juuri nyt toisessa asiassa, päätin antaa tilaa tällekin! 

Tässä "tauon" aikana kävin terveydenhoitajalla, joka mittasi multa verenpaineen. Alapaine oli yli 90, eli alempanahan se saisi olla. Mulla oli seuraavana aika lääkärille parin viikon päästä tuosta, jolloin verenpaine mitattiin uudestaan. Yli 90 taas. No, lääkäri käski mun mittailla kaksi viikkoa kotona, jotta saataisiin tulos lähempänä totuutta. Mä olin ihan paniikissa, että mitä jos joudun 20-vuotiaana syömään verenpainelääkkeitä?! Silloin taas iski se kauhu, että miksi helvetissä sä olet antanut itsesi syödä kaikkea ja olet tuossa kunnossa? Lääkäri kysyi, käytänkö paljon suolaa. Enkä mä mielestäni niin paljoa suolaa käytä. 

Hoksasin myöhemmin erään asian, eli ennen terveydenhoitajan ja lääkärin mittausta, mä olin juuri ollut syömässä ruokailussa. Eli puoli tuntia ruokailun jälkeen saisi vasta mitata. Tolvana minä, kun en tajunnut.. Se yksistään nostattaa, samaten valkotakkisyndrooma. Tiesin siis, että ei se noin korkea ole, kun mittailen 2 viikon ajan. 

Ja niin, kaikki arvot on siis olleet nyt ihannearvoissa!. Voi sitä iloa, kun tiesin etten joudu syömään verenpainelääkkeitä. Mä ehdin vielä tehdä jotain, mä ehdin pudottaa painoa, ehdin oikeasti muuttaa suunnan ennen kuin on myöhäistä! 

Kävin tänään muuten puntarilla, tosin aamupalan jälkeen mutta kävinpä kumminkin. 

100,3kg

Viimeksi taisin käydä n. kuukausi sitten. Eli olisin siis laihtunut -200g. Pelkäsin kyllä tosi paljon, että se näyttäisi jotain 105kg. Mutta mä olen onneksi kumminkin liikkunut vähän, ehkä sekin on auttanut :) 

Kivaa keskiviikkoa! Mä lähden kohta kirpputorille kierteleen :) 

- Birgitta

Kuulumisia

Hei taas, hetken on kulunut tännekin kirjoittelusta! 

Oon jotenkin niin surullinen siitä, että mun elämäntaparemontti on kuihtunut pois. Oon tajunnut sen, että mä lyyhistyn stressin ja huolen kohdatessa mut. Ihan kuin en olisi vahva kohtaamaan nämä kaikki. Mä annan itselleni herkkuja, roskaruokaa, karkkia siksi, että mä tuntisin jotain mielihyvää. Mua pelottaa, että mä vielä kuolen tämän vuoksi. Että ehkä mä vaan syön itseni hengiltä? Mua pelottaa se, että mitä jos mun päässä on jotain vialla, kun mulla sattuu aina päähän. Yritän saada jotain elämääni tuon kaiken huolen keskelle, mutta miksi sen pitää olla karkit? Suklaa? Leivokset? Pizza? 

Mä haluan laihtua. Voida paremmin. Mutta miten saan mut 100% haluamaan sitä juuri nyt? Nyt se on lähinnä ajatuksen tasolla... 

Tällaisia ajatuksia nyt. Ja mä lupaan, että palaan vielä kunnolla takaisin. 

Hiljaisuudesta

Heippa! 

Pahoitteluni viime päivien hiljaisuudesta. En ole heittämässä tätä romukoppaan, mutta tällä hetkellä mulla on muut terveydelliset jutut mielessä. Nimittäin mun jatkuvaa päänsärkyä aletaan nyt tutkia, se vie mun voimat ihan kokonaan. Viimeksi pari päivää sitten makasin puoli päivää sängyssä vahvojen lääkkeiden vaikutuksen alaisena, eikä siltikään ollut helpotusta. Joten nyt mun pitää yrittää saada se kuntoon.. Kävin tänään puntarilla, ja se oli noussut kilon viime viikkoisesta. Mutta sille ei voi mitään, itse sen olen aiheuttanut. Toivotaan nyt, että pian saan selvyyttä, mikä mua vaivaa. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille teille !