Nimittäin tänään mulla taas tapani mukaan halutti jotain makeaa ja hyvää. Tuli olo, että olisi kiva napostella jotain ja katsella netistä sarjoja. Päätin kumminkin jo automatkalla kauppaa kohden, että mähän en taivu tähän! Mulla on sokeririippuvuus. Ja niin mä kaupassa ohitin ne karkkihyllyt, ihan niin kuin silloin elämäntapamuutoksen alussa. Eikä tehnyt edes tiukkaa! Tiesin etten mä oikeasti nyt sitä suklaata/karkkia tarvitse tai halua, mutta se sokeririippuvuus...
Pieni juttuhan tämä on, mutta olen ylpeä siitä. Oon hyvillä mielin taas lähtenyt takaisinpäin siihen mun elämäntaparemonttiini. Tämä oli tosi tärkeä askel. Etten lauantaina ostanut kaupasta karkkia! Yleensä kaipaan kahvin kanssa aina jotain hyvää, mutta nyt en edes ajatellut sitä juodessani iltapäiväkahvit.
Katsoin muuten eilisen ja tämän päivän aikana YLE Areenasta kuusiosaisen sarjan "my mad fat diary". Oli moniltakin osin erilainen sarja, mutta itse asiassa mä koukutuin siihen paljonkin! Harmi että katsoin sen loppuun jo. Vilkaiskaa :)
Oon ihan rättiväsynyt, kävin äsken läpi tavaroita ja vaatteita kirppikselle. Ihanaa päästä aina vähän tavarasta eroon. :)
Hyvää yötä teille!
Kaikki joilla on tai on ollut kunnon sokeri riippuvuus ja tietää sen kamalan makean nälän, tietää myös että ei ole ihan pikujuttu ohittaa se herkkuhylly. Todella hienoa! "Pienistä" (sillä hetkellä isoiltakin tuntuvista) muutoksista se lähtee.
VastaaPoista-K
Sokeririippuvuudessa se sokerinhimo on kyllä ihan järkyttävä. Ihan kuin "jokin" pakottaisi ostamaan niitä karkkeja ja laittamaan suuhun. Se sokerin tarve tuntuu kamalalta.
PoistaMutta siitä kierteestä on vain päästävä eroon. :-/