Kävin äsken lenkillä. Avokin kanssa. Ennen lenkkiä puhuttiin avokin kanssa tästä mun projektista, tai lähinnähän tämä on tavoite saada ruoka- ja syömistottumukset parempaan suuntaan, lisättyä liikuntaa, ja tietysti tavoitteenani on se painonpudotus. Mutta mä tiesin jo alussa, että haluan mennä pikkuhiljaa. Haluan syödä sitä normaalia ruokaa, pienentää annoksia kumminkin, ja tarkkailla kaloreita.
Avokki sitten sanoi ennen kävelyä: "näillä ruuilla ei kyllä pahemmin laihdu". Eli siis tarkoitti meidän päivällistä: uunijuureksia (perunaa&porkkanaa), itsetehtyjä jauhelihapihvejä, salaattia, ja pippurikastiketta (jota otin 2rkl). Yritin vielä ottaa tosiaan pienemmän annoksen kuin yleensä. Ja tiedän, luultavimmin tarkoitti itseään, ettei laihdu - mutta mä otan kaiken niin helposti itseeni ja tunsin, että olen nyt pettänyt itseni ruuan saralla. Että olen nyt syönyt ihan liikaa.
Jotenkin muutenkin tuntuu, ettei avokki ole täysin iloinnut siitä, että olen tähän lähtenyt. Sen "hyvä sinä" -lauseen takana on jotain muuta, eikö se usko siihen että mä pystyn vai mikä tässä on?
Avokki on normaalipainoinen. Se on komea. Urheilullinen. Ja sitten olen minä suurine vatsoineni. Pylly tuntuu järkyttävän suurelta. Jos menen jostain pienestä kolosta, on takuuvarma että pylly jonnekin osuu, kaataa jotain, tiputtaa. Kasvot pyöreät, kaksoisleuka. Voisin jatkaa listaa. Jos jotain positiivista, mun rinnat ovat kasvaneet :D
Voi mikä kateellisuus ja paha mieli tuli lenkillä. Näin niitä hoikkia, urheilullisia naisia. Niitä, joilla on töydelliset sääret, peppu. Jotka vain vilahtivat ohitse juosten. Hetken tuli epätoivo, mies kumminkin haluaisi jonkun sellaisen, ja sitä hävettää olla mun seurassa.
Mutta.. Pikkuhiljaa. Ja kai se mua kumminkin rakastaa.
- Birgitta
Nyt noi huonot fiilikset ja ajatukset pois! Mulla on tilanteena se, että yhtä tyttöä lukuunottamatta mun parhaat ystävät on kundeja, jotka käy salilla, on hyvännäkösiä ja hyvässä kunnossa. Mä siis tunnen ton sun tuskan :) Muista, että itseäs varten sä laihdutat, etkä ketään muuta. Jossain vaiheessa sä oot se, hyväkroppanen, joka juoksee muiden ohi. Kun saa ton huonon fiiliksen kanavoitua motivaatioks, mikään ei oo mahdotonta!
VastaaPoistaKiitos tästä <3
PoistaSe on totta, itseäni varten mä laihdutan ja haluan saada terveyteni kuntoon! Tiedän, että tuo mies tuolla rakastaa mua, mulla on kai vaan niin huono itsetunto. Tunsin itseni vaan niin "huonoksi", kun juosten ohittaa ihminen, jolla on niin täydellinen kroppa.
Mutta mä haluan ajatella positiivisesti; vielä jonain päivänä mä olen upea! :)
Kiitos sulle vielä ihanasta tsemppiviestistä :)
Vaikeista asioista helposti ottaa itseensä ja ylireagoi, mutta vaikka se todella vaikeaa onkin, kannattaa taistella noita ajatuksia vastaan. Jos hän ei rakastaisi ja pitäisi sinua kauniina, niin miksi hän tuhlaisi aikaansa sinuun ja lähtisi mukaan lenkille yms? Eli varmasti rakastaa ja tukee, mutta tottahan se on että ainakin kuvien ja kuvailun perusteella ei tuolla ruualla helposti/paljoa laihdu. Tosin jos haluat aloittaa hitaasti, niin ei sen ruuan heti kuulukkaan olla oppikirjan mukaan. Itse laihdutin/tein muutokset myös pikkuhiljaa ja olen myös pysynyt normaalipainossa noin 4-vuotta, koska noudatan edelleen sitä "uutta" (eli nykyisin normaalia) ruokavaliota. Liikunnankin aloitin vasta kun painoa oli ensin tippunut pelkällä ruokavaliolla. Itsella ruuan kanssa auttoi se, että vaihdoin pienempiin lautasiin ja laitoin aina ensin lauaselle puolet salaattia/vihanneksia, jolloin tuli sitten otettua vähemmän sitä itse ruokaa ja kun pieni lautanen oli täynnä (ison vajaan sijaan) niin tuntui että sai paljon ruokaa, vaikka ei oikeasti saanutkaan. Todella paljon stemppiä laihdutukseen, olen varma että onnistut ja mikäli haluat lisää vinkkejä niin laitan niitä mielelläni.
VastaaPoista-K (minulla ei ole google tms tilejä)
Kiitos kommentista!
PoistaVinkit ovat aina tervetulleet. Kun mä vuoden alussa mietin tätä koko juttua, mä päätin jo silloin, että haluan muuttaa ruokavaliotani pikkuhiljaa. Ei niin, että kaikki yhtäkkiä muuttuu, koska olen niin kerran aiksemmin tehnyt, kaikki "muuttui" liian yhtäkkiä. En pysynyt itse kovin hyvin perässä siis.
Nyt tiesin heti, että tästä ei tule muutaman kuukauden laihdutuskuuria. Vaan tarkoitus olisi nimenomaan tehdä pysyvä muutos. Laihtua en tällä tavalla tietenkään voi yhtäkkiä monia kiloja, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, jos saan tapani muutettua.
Karsin ruokavaliostani ylimääräiset herkut ja lisäsin liikuntaa. Se on mulle jo tosi paljon. :) tietysti voin joskus pitää karkkipäivän, mutta kunhan se herkuttelu ei ole jokapäiväistä.
Tosiaan, vinkkejä otan mielelläni vastaan!
Voisin heittää tähän kommenttia vähän miehen näkökulmasta!
VastaaPoistaJos sun puoliso on ollu aina normaalipainonen ja urheilullinen, toisin sanoen ei ole joutunu koskaan pudottamaan painoaan, niin käsitys "laihdutusruuasta" on varmaan muodostunu median perusteeella (pussiruuat, mehupaastot, pienet salaattiannokset yms.) ja sitähän toi ruoka ei selkeästikään ole. Sen sijaan tuo ruoka on monipuolista ja ravitsevaa, ei näännyttävää. Sen kummemmin tuota reseptiä et avannu, mutta ite kyllä voisin nähdä tuon ihan normaalina fitnessruoka-annoksena :) Eli voisin veikata, että kyseessä oli klassinen "mies avaa suunsa ennen ku ajattelee loppuun"-tilanne.
Ja vielä vinkkinä sen verran, että kannattaa tosiaan puhua puolisolle taustoista ja motiiveista, koska ei me miehet aina ymmärretä :D Sun mies näkee sut varmasti nytki kauniina ja täydellisenä, eikä välttämättä ymmärrä miksi haluat muuttua siitä.
Ei muutako tsemppiä! :)
Kiitos tästä piristyksestä. :)
PoistaMun mies kyllä välillä päästää suustansa mitä sattuu. :D vaikka myönnän sen, ettei mun olisi pitänyt ottaa niin itseeni eilistä kommenttia. :) joskus oon miettinyt, että sille sopisi varmasti paljon paremmin joku missi tms, mutta sehän on vaan mun omaa huonoa itsetuntoa, eikä noin saisi ajatella. Ei se varmaan muuten mun kanssa asustelisi, jos jonkun toisen ottaisi. :)
Kiitos vielä kommentista!
http://lazytimeourlife.blogspot.fi/
VastaaPoista8kk ja -40kg!