Silloin mä sen päätin. Nyt tämä loppuu. Mä olin lihonut niiden muutaman kuukauden aikana älyttömästi. Mun teki mieli joka päivä jotain hyvää. Karkkia, suklaata, sipsiä, nachoja... Mä olin elänyt jossain harhakuvissa, etten muka ole niin lihava. Että mähän pystyn hyvin liikkumaan, pystyn kävelemään kunnolla, saan sidottua kengät, saan lakattua varpaankynnet. Katsoin itseäni peilistä ja järkytyin. Oikeasti järkytyin. Mun vatsa oli niin iso, että olisin voinut olla viimeisilläni raskaana. Mun pylly on vain muodoton klöntti! Huomasin sen kaksoisleuan ja pyöreät kasvot. En pitänyt itseäni millään tavalla nättinä. Olin ruma kaikkialta.
Joten siitä se lähti. Se oli ensin se päätös, että mä haluan tätä. Mä haluan voida paremmin, syödä paremmin, mahtua vaatteisiin. Mun pitää olla terve. Mietin myös paljon sitä, mitä olisi voinut käydä, jos en olisi herännyt? Olisinko syönyt ja syönyt? Syönyt kuukausia, vuosia. Olisinko havahtunut jossain vaiheessa elämää, että olen niin lihava etten pääse oikeasti kunnolla liikkumaan.
Mulla ei oo ollut paljoa itsekuria ennen. Jos kotona on ollut jotain hyvää, mun on pakko syödä se. Tai jos saan joltain suklaata, oon syönyt sen heti. Nyt jos mulla olisi tuossa pöydällä avonainen konvehtirasia, en söisi. Voin sanoa sen; luotan siinä itseeni 100 prosenttisesti. En söisi niitä konvehteja, vaikka rakastankin niitä.
Tämä blogi syntyi aika nopeaa. Se syntyi siksi, että saisin purkaa tuntojani jonnekin. Kun tuntuu pahalta, tai kun onnistun. Oon myös löytänyt paljon kivoja blogeja, joita seurata. Oon saanut kivoja ja tsemppaavia kommentteja, jotka antavat mulle paljon! Se on ollut ihan mielettömän tärkeää, joten kiitos teille.
Olen ollut vasta lähes kaksi viikkoa uudessa elämässäni. Mutta se tuntuu nyt jo hyvältä! Oon energisempi ja paremmalla tuulella. Mun suuri vatsa on vähän pienentynyt. Ja se on ihanaa! :) mä koen itseni terveemmäksi kuin kaksi viikkoa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista <3