Stressi

Mä olen ollut stressaantunut jo monta viikkoa. Välillä koulu ahdistaa niin paljon, että joudun tekemään kunnon ponnisteluja aamuisin sinne lähtemiseksi. Tiedostin toki jo silloin sinne hakiessani, ettei ala täysin ole mua varten. Enkä mä aio tuolle alalle jäädäkään vaan haen jatko-opiskelemaan. Sehän se suunnitelma oli alusta alkaen. Nytkin meillä on ensi viikolla vaan paljon eri ryhmätöitä, yksi iso ryhmätyö, koe, tutustumisia, ryhmänohjaajan keskusteluita... Mä olen ollut aika paljon pois sairastelun vuoksi ja uskon, että saan siitä myös kuulla. Osittain se riepoo mua, koska olen kumminkin aikuinen ihminen. Oon hoitanut tehtävät ajallaan, ottanut selvää asioista eikä mulla ole mitään edes rästissä. Tietysti opettajien pitää kantaa huolta siitä, miksi oppilas on pois, mutta jotenkin tuo asia ahdistaa mua paljon. Ehken vaan kestä minkäänlaista kritiikkiä? 

Jonkinlaista kaaosta mun pään sisällä aiheuttaa myös meidän koti. Mua edelleen ärsyttää se, että täällä ei oikeastaan ole yhtään säilytystilaa. Ei keittiössä, ei makuuhuoneessa. Just ja just vaatteille kaapit ja muuten pari pientä kaappia muille jutuille. Kaikki on täällä vaan sekaisin. Pyykit kasaantuu ja tavarat kasaantuu. En jaksa edes aloittaa, kun tuntuu kunnon urakalta. Tavaraa on liikaa suhteutettuna tilaan, mutta minne mä nuo kaikki laitan? Osa on sellaisia, mitä voisin ihan hyvin välillä laittaa kaappiin ja välillä esille. Mutta eihän se onnistu. Rahaa ei ole vielä muuttaa toiseenkaan asuntoon. Ja apua, tajusin just mulla olevan kesäverhotkin täällä makkarissa vielä. :D ei muuten, mutta nää on niin kesäverhot kuvioinniltaan. Ehkä ensimmäiseksi yrittäisin varata sen kirppis pöydän? 

Ehkä tämä tästä. Välillä vaan on olo niin väsynyt ja lamaantunut. Koulun jälkeen loppuilta menee vaan lepäiltessä. Vaikka tosiaan pitäisi niihä kotijuttujakin hoitaa. 

Huh, nyt vähän helpotti, kun sai kirjoitettua. :) nyt mä laitan jo nukkumaan, jotta jaksan nousta taas kahdeksaksi kouluun. Pitäisi mennä aikasemmin niin voisi välttyä väsymykseltä.