lauantai 19. huhtikuuta 2014

Anteeksi

Kaikki on lähtenyt käsistä. Ei mitään selittelyjä. Mä olen mokannut niin mä olen mokannut. 

Ensimmäisenä; anteeksi. Mä olen ollut ihan liian kauan pois täältä. Ihan kuin mä olisin menettänyt itseni jonnekin. Jostain syystä se kupla "kyllä mä nyt voin vähän tätä syödä" palasi ja vei mut mukanaan. Ei varmaan tarvitse muuta sanoa, kuin että nyt pääsisäisenä on mennyt kaksi suklaalevyä. Kaksi. 

On ollut myös asioita, joista oon ollut epävarma. Miettinyt ja miettinyt.. En enää tiedä ollenkaan. Tänään aamulla mä havahduin taas siihen, että mitä mä oikein teen itselleni. Suklaa ei maistunutkaan huippuhyvältä, mä vaan söin sitä. Sitten kävinkin lenkillä ja hetken zumbasin. Ja se fiilis. Miljoona kertaa parempi kuin suklaan jälkeen. Kävin suihkussa ja nyt istun kirjoittelemassa. 

Mä haluan onnistua. Mutta tarvitsen siihen koko tahtoni. Miten mä pääsen taas alkuun? Miten mä saisin itseni jättämään herkut? On niin epäonnistunut olo. 

5 kommenttia:

  1. Aloitin tänään itse laihduttamisen jälleen kerran.. ja nyt päätin onnistua. En enää jaksa näitä läskejä :( eiköhän ole tullut mässäiltyä jo ihan tarpeeksi mitä vaa'an lukemaan katsoo. Olen 24vuotias. Aloituspaino mulla on 105,3! Uskon että kyllä sinäkin pystyt vaikka erittäin vaikealta tuntuukin. Luen mielenkiinnolla blogiasi ja olen tsemppaamassa sinua! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! <3

      Mä myös kyllästyin (taas kerran), tuntuu ettei mikään tunnu tai näytä hyvältä. Eipä loppujen lopuksi ne herkut enää maistukaan niin hyvältä, jos niitä syö koko ajan :-( joten nyt on taas uusi alku!

      Kyllä me onnistutaan ja tsemppiä myös sulle paljon!! :)

      Poista
  2. Jee oot palannut! Kaipailin jo vähän sun kuulumisia, niitä kun on ollu jotenkin mukava seurata kun alottelit bloggaamaan suunnilleen samoihin aikoihinkin.
    Yritä vaan unohtaa viime ajat, ei täälläkään päin oo menny kehuttavasti.
    Pääasia on tulevaisuudessa, johon pystyt vaikuttamaan valinnoilla :)
    Mulla auttaa ruotuun palaamisessa usein just se kun mietin miten huono olo niitten herkkujen jälkeen on, ja se et taon päähäni sitä kuvaa millanen oikeesti haluaisin olla.
    Tsemppiä täältä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! <3

      Jotenkin niin harmittaa, se ettei pysynyt siinä ruodussa, alku oli niin hyvä! Mutta se on ihan totta, että nyt katse tulevaisuuteen :)

      Olen yrittänyt alkaa ajatella, että itsestään on pidettävä huolta..eikä se herkkujen ahmiminen oloa hyväksi tee. Tänäänkin mua on ilostuttanut aurinko! :)

      Mukavaa loppuviikkoa!!

      Poista

Kiitos kommentista <3